SANTA CRUZ - SCREAMING FOR ADRENALINE

STADILAISEN HARDROCK-BÄNDI SANTA CRUZIN DEBYYTTILEVY SCREAMING FOR ADRENALINE NOSTAA SUOMEN ROCKSKENEN HUIPPUUNSA.
VAPISE, RECKLESS LOVE.

Kun muutama viikko sitten julkaistu Santa Cruzin ensimmäinen täysi levyllinen tuli kauppoihin, mietin, että saataisiinko Suomessa vihdoin nostettua kotimaisen rockin tasoa, ylemmäs Reckless Loven limaisista popkappaleista. Kun bändin maine Helsingissä alkoi nousta huimaa vauhtia, he julkaisivat omakustanne-EP:n Anthems For The Young N' Restless. Kuuden biisin ralli loistavine soundeineen todellakin sai sydämmen sykkimään. Joten, tälle ensimmäiselle täyspitkälle albumille todellakin sopii nimi Screaming For Adrenaline.
Ja levy todellakin iskee, pieni ongelma löytyy laulaja Archien korkeiden äänien soundissa, joka on melkoisen puhdas verrattuna Anthem-EP:n loistavaan räkäiseen rock-kiljuntaan.

Levyn kannessa pitäisi olla tarra, jossa pyydetään kuuntelijoita laittamaan styrkkarit huutamaan niin kovalle, että korvat ovat lähellä verenvuotoa. Jos jokainen kuuntelija tekisi niin, eikä kuuuntelisi levyä pienellä volyymilla, saisi bändi enemmän uskollisia, hulluja faneja. Adrenaliinitäyteinen SFA pitää todellakin tulla lujaa kaijuttimista jotta saa sen ikuisen nuoruuden tunteen.

1. Screaming For Adrenaline
Albumin nimiraita alkaa pulssia nostattavalla bassointrolla, aivan kuten Guns N' Rosesin legendaarinen Use Your Illusion 1- albumi. Biisi muistuttaakin Gunnareitten Right Next Door To Hell-kappaletta, konekiväärimäiseen rumpufilliin asti. Adrenaliiniä todellakin löytyy, sen huomaa jo ennen laulun alkamista, eikä laulu todellakaan pilaa adrenaliinintäytteistä olotilaani. Ehkä vain antaa lisää potkua.
Kertosäe on kuin tehty sekopäiselle yleisölle suurella festarikeikalla, sen tahtiin voi huutaa keuhkonsa pihalle.
Toisessa säkeistössä ei ole niin paljon tunnelmaa kuin ensimmäisessä, puhti ei saisi loppua tässä vaiheessa..
Kitarasoolo on aluksi loistavasoundinen wah-pedaaleineen kaikkineen, mutta soolon lopussa alkaa ehkä kuitenkin vain turhaa koristelua, kitaratiluttelua. Kappaleen lopetus on hämmentävää, ei tiedä mitä pitäisi kuunnella. Melkoinen sekasotku. Mutta tuo voimakas, adrenaliininen ininä ei voi johtaa muuhun kuin hyvään...
7/10

2. Anthem for the young N' restless
...Ininä johtaa tähän. En ymmärrä miksi tätä biisiä ei ole valittu singleksi. Täydellinen kitarariffi johdattaa voimakkaaseen kappaleeseen, säkeistö on sanoinkuvailemattoman hyvä. Pre-Chorus johdattelee varmasti johonkin hyvään kertosäkeeseen ja niin se tekeekin. Taas yksi kertosäe joka sopii täydellisesti lavoille, yleisön huudettavaksi. Toiseen säkeistöön mennään ryminällä, ja tunnelma vain kasvaa. Väliosa toisen kertosäkeen jälkeen on loistava. Soolokin kuulostaa paljon paremmalta kuin ensimmäisessä biisissä.
Loppuun tulee se odotettu kirosana, vahvasti huudettuna. Asennetta löytyy. Täydellinen biisi.
10/10

3. Relentless Renegades
Asennerockilla jatketaan. Tämäkin kappale potkii kunnolla. Ensimmäinen singlelohkaisu levyltä on soundiltaan täyteläisempi kuin muut levyn kappaleet. ''We came, we saw, we conquered'' lauletaan kertosäkeessä ja se on selvästikkin levyn teema. Pojat ovat oikeassa, he todella valloittivat ainakin Suomen näin alkuun asennerockillaan. Säkeistöistä pidän erityisesti tässä kappaleessa.Kertosäe on taas kerran melkoinen yleisönhuudatus, joka on erinomaista. Soolon tultua alan tottumaan tilutukseen, ja ehkä pitämäänkin siitä. Biisissä on hyvin monenlaisia juttuja sekoitettuna yhteen hienoon soppaan. Lopussa jää soimaan kitarakuvio, joka oli mukana kertosäkeessä. Tunnelma on katossa. Hyvä jätkät!
9/10

4. Sweet Sensation
Riffi on ihan mukava alussa, mutta rumpusoundeihin ihastuin erityisesti. Kitarakuvio on tutun kuuloinen, mutta mahtava. Laulu yllättää, Archien äänihän on aivan mahtava! Kertosäe on vähän rakastavampi kuin aikaisemmat biisit, ehkä nyt onkin sen aika, kolmen voimakkaan rallin jälkeen.
Säkeistö kuitenkin potkii yhtälailla Anthemin, Adrenalinen ja Renegadesin kanssa. Sanoitukset ovat melkoisen kliseiset, mutta ne pukeutuu kauniisti tiukkaan soittoon. Soolo on ehkäpä paras tähän mennessä levyllä. Yleisöä tullaan huudattamaan tälläkin, ehkä Santa Cruz sitä haluaakin, kukapa aloitteleva rocktähti ei haluaisi?
7/10

5. Nothing compares to you
Loistavien rumpusoundien saattelemana mennään slidekitaraan, josta tulee mieleen Mötley Cruen Without You-kappale. Säkeistö on loistava, ja se johtaa vielä loistavampaan kertosäkeeseen. Tämäkin kappale voisi olla single, ehkä pojat voisivat julkaista yhdeltä levyltä yhtä monta singleä kuin Bon Jovi 80-luvun menestyslevyillä. Väliosa tuo mukanaan melkoisen powerballadikliseen. Älkää kysykö miksi, kyllä sen kuulee. Kitarasoolo on mahtava, parempi kuin Sweet Sensationissa, jota luulin levyn parhaaksi sooloksi.
Yhteislaulu toimii keikoillakin varmasti soolon jälkeen, kun yleisöä huudatetaan taas kerran. Pitkästymisen merkkejä kyllä näkyy jo alkumetreillä, vaikka toisaalta en haluaisi että kappale loppuu. Ristiriitaista.
7/10

6. High On You
80-lukua herätellään villillä introlla. Aluksi tuli mieleen Reckless Love, mutta säkeistö potkii sen verran hyvin, että pelot uudesta Reckless Lovesta häviää. Kertosäe...Reckless Love. Täysin samanlainen. Halusin että se vain loppuu nopeasti. Säkeistö on taas voimakas, voimakkaampi kuin ensimmäinen. Ja pidän siitä erityisen paljon. Pelkään vain että kertosäe alkaa taas. Ja sieltähän se tulee. Soolo on melkoista vapaata kuviotonta tiluttelua. Ja taas kertosäe, en kestä tätä. Toivotaan seuraavasta kappaleesta parempaa, jotta levyn taso ei putoa.
5/10

7. Let's Get The Party Started
Hieno kitarakuvio heti alkuun. Laulun taso on huonontunut edetessä levyllä. Pre-Chorus on mukava yleisönhuudatus, taas kerran. Kertosäe on loistava keikoille. Soolo on taas sormien nopeuden esittelyä. Biisi ei yllä ensimmäisten biisien tasolle, mutta ainakin se on parempi kuin High On You.
6/10

8. Alive
 Nyt kuulostaa siltä että taso on sama kuin kakkosraidalla. Riffi on mahtava, säkeistö on hyvä. Laulusoundi on kohdallaan. Pre-Chorus kasvattaa odotusta kertosäkeen suhteen, niinkuin pitääkin. Kertosäe on mitäs muutakaan kuin keikkakäyttöön sopiva. Archien välihuudot kertosäkeen yhteislaulujen väleissä ovat täydellisyyttä. Asenne tulee suoraan päin naamaa. Soolo piti levyn kitaroinnin tason samana, mutta soolosta en saa kuitenkaan mitään erityistä mainittavaa irti. Lopussa korkea huuto ''Nothing you do is gonna take me away'' on taas yksi asennepurkaus, joka tulee vauhdilla päin naamaa.
9/10

9. Lovin' you (is just for playin')
 Pientä Reckless Loven pelkoa syntyy ja pelot toteutuu. Säkeistöt voi sulattaa hyvinkin, mutta kertosäkeet eivän vaan sovi tälle levylle, en toivonut uutta Reckless Lovea, enkä sitä luullut saavani kunnes kuudes ja yhdeksäs raita tuotti kovan palan sulatettavaksi. Selvä täytebiisi. Ihan hauska kuunneltava kuitenkin, lopulta onneksi pääsee siihen tulokseen että onhan tämä paljon parempi kuin Reckless Love. Ihmettelen miksi kappaletta ''Over The Limit'' Anthems-EP:ltä otettu mukaan. Rakastan sitä biisiä. Tätä en.
5/10

10. Aimin' High
Levyn toinen singlelohkaisu, palaa ensimmäisten biisien tasolle, tosin soundista puuttuu jotain mitä Relentless Renegadesissa oli. Laulusoundi ei ainakaan ole niin hyvä kuin alkulevystä. Ensimmäisen säkeistön korkea huuto kammottaa vielä biisin jälkeenkin, sitä en ymmärrä, miksi tuollainen otto on lisätty lopulliseen miksaukseen. Kertosäe on loistavaa asennemusiikkia, ja rakastuin erityisesti kertosäkeen kitarariffiin. Toisessä säkeistössä ei ole valittamista, ja uusi kertosäe vain vahvistaa hyvää mielipidettäni biisin suhteen. Soolon alussa tulee kamala epäselvä tilutus, sen jälkeen muu soolo kuulostaa hyvältä. Viimeinen kertosäe olisi voinut jatkua pidempään, joka kerralla kun uusi kertosäe iskee, rakastun biisiin vain enemmän. Loistava livebiisi. Tämä levyhän niitä pitää huimasti sisällään.
8/10

11. Let Me (lay my love on you)
Levyn viimeiseen biisiin on tultu, ja Reckless Loven mausteita on täälläkin, ei tosin liikaa. Jos säkeistössä keskittyy erityisesti cowbellin ja wah-kitaran kuuntelemiseen, niitten tunnelma on aivan mahtava.
Kertosäe on Reckless Lovea, mutta ei liikaa, kuten sanoin. Soolo on hämmentävä soundiltaan. Kertosäe alkaa muuttumaan paremmaksi kun sitä kuuntelee enemmän. Biisin lopussa soundimaailma muuttuu aivan loistavaksi, niin täyteläistä. Biisi loppuu huonosti, jäin odottamaan biisin jälkeen vielä yhtä, koska levyhän loppuu kuin seinään. Ehkä levy pitää pyöräyttää uudestaan soimaan.
6/10

KOKONAISUUS on vahvaa, adrenaliinista rockia. Levy pitää sisällään täytebiisejä, joista jotkut ehkä pitävät, mutta minuun ne eivät iske liialla Reckless Lovemaisuudellaan.
Levy on hyvä, mahtava. Muuta ei voi lopuksi todeta. Suomen rockskene on todellakin saanut huiman nostatuksen tämän bändin ilmestymisen myötä. Levy on myös äärimmäisen koukuttava. Juuri kun luulee että on saanut tarpeeksensa Santa Cruzista, on pakko saada lisää. Loistavaa työtä.

Levyn parhain: Anthem For The Young N' Restless

Levyn huonoin: High on you

KOKONAISUUS 8.5/10